LEO Pharman ingenolimebutaatti -geelille FDA:n hyväksyntä aurinkokeratoosin hoitoon
LEO Pharman ingenolimebutaatti -geelille FDA:n hyväksyntä aurinkokeratoosien hoitoon kerran vuorokaudessa annettavana 2–3 päivän kuurina
LEO Pharman 0,015% ja 0,05% ingenolimebutaattia sisältävä geeli on saanut Yhdysvaltojen elintarvike- ja lääkeviraston (FDA) hyväksynnän kasvoilla, päänahassa, vartalossa tai raajoissa olevien aurinkokeratoosien hoitoon. Ingenolimebutaatti -geeli on kerran vuorokaudessa levitettävä lyhytaikainen paikallinen lääkehoito aurinkokeratoosiin, joka on vaaleaihoisilla esiintyvä ei-melanoomatyyppisen ihosyövän esiaste ja joka aiheutuu useimmiten pitkäaikaisesta aurinkoaltistuksesta. Hoito ingenolimebutaatti -geelillä suoritetaan loppuun kahden peräkkäisen päivän aikana vartalossa ja raajoissa oleviin aurinkokeratooseihin ja kolmen peräkkäisen päivän aikana kasvoilla ja päänahassa oleviin aurinkokeratooseihin.
Aktiiniset keratoosit eli aurinkokeratoosit ilmenevät punaisina, hilseilevinä ihomuutoksina. Niitä tavataan pääasiassa auringolle alttiina olevilla alueilla, kuten kasvoilla, päänahassa ja raajoissa, joissa ne voivat esiintyä yksittäisenä muutoksena tai suurempana alueena.1 Suurin osa näistä ihomuutoksista johtuu pitkäaikaisesta UV-altistuksesta, ja sairauden kohtaa yhä useampi ihminen, erityisesti Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Australiassa.2 Aurinkokeratoosit voivat aiheuttaa kipua ja kutinaa, ja hoitamattomina ne voivat haavautua ja vuotaa. Aurinkokeratoosit ovat syövän esiasteita. Ne voivat edetä okasolusyöväksi, joka on ei-melanoomatyyppinen ihosyöpä ja toiseksi yleisin ihosyöpätyyppi.3
Henkilöllä, jolla on useita aurinkokeratooseja, on keskimäärin jopa 10 %:n riski, että yksi tai useampi muutos kehittyy okasolusyöväksi kymmenen vuoden kuluessa.4 Okasolusyövän riski suurenee muutosten määrän mukaan5, mutta on mahdotonta ennustaa, mitkä muutokset kehittyvät ihosyöväksi. Tutkimusten mukaan 65 prosenttia okasolusyövistä saattaa alkaa aurinkokeratooseina.6
"Aurinkokeratoosia sairastaa miljoonia ihmisiä, mutta monetkaan eivät tiedä, että sairaus voi joissain tapauksissa johtaa ihosyöpään", toteaa LEO Pharman pääjohtaja Gitte P. Aabo. Ingenolimebutaatti -geeliä tarvitsee käyttää vain kaksi tai kolme peräkkäistä päivää, kun taas olemassa olevat hoidot kestävät useita viikkoja tai kuukausia. Uskomme, että lyhyempi hoitokuuri voi auttaa parantamaan sekä potilaiden hoitomyöntyvyyttä että hoitotuloksia. Ingenolimebutaatti -geelin saama myyntilupa on tärkeä askel LEO Pharman pyrkimyksessä yhdeksi maailman johtavista ihotautialan yrityksistä."
LEO Pharma
LEO Pharma on vuonna 1908 perustettu riippumaton, tutkimustyötä tekevä lääkealan yritys. LEO Pharma kehittää, valmistaa ja markkinoi lääkevalmisteita ihotauti- ja veritulppapotilaille yli 100 maassa maailmanlaajuisesti. Yrityksellä on oma myyntihenkilöstönsä 61 maassa ja yli 4 600 työntekijää ympäri maailman. LEO Pharman pääkonttori sijaitsee Tanskassa, ja se on kokonaan LEO Foundation -säätiön omistama.
Yhteystiedot
Tuotepäällikkö
Paula Remes
puh. 040 192 5169
Maajohtaja
Sami Hyvönen
puh. 050 368 6960
Viitteet
1. Stockfleth E, Kerl H. Guidelines for the management of actinic keratoses. Eur J Dermatol 2006;16(6):599-606.
2. Bickers DR, Lim HW, Margolis D, Weinstock MA, Goodman C, Faulkner E, et al. The burden of skin diseases: 2004 a joint project of the American Academy of Dermatology Association and the Society for Investigative Dermatology. J Am Acad Dermatol 2006;55(3):490-500.
3. Lansbury L, Leonardi-Bee J, Perkins W, Goodacre T, Tweed JA, Bath-Hextall FJ. Interventions for non-metastatic squamous cell carcinoma of the skin. Cochrane Database Syst Rev 2010(4):CD007869.
4. Berman B, Amini S, Valins W, Block S. Pharmacotherapy of actinic keratosis. Expert Opin Pharmacother 2009;10(18):3015-31.
5. Green A, Battistutta D. Incidence and determinants of skin cancer in a high-risk Australian population. Int J Cancer 1990;46(3):356-61.
6. Feldman SR, Fleischer AB, Jr. Progression of actinic keratosis to squamous cell carcinoma revisited: clinical and treatment implications. Cutis 2011;87(4):201-7.